Vähiin käy ennen kuin loppuu! Viimeistä iltaa Lontoossa viedään nimittäin.
Tämä matka tuli ostettua jokin aika sitten hieman extempore-meiningillä. Satuin vaan eräänä iltana surffailemaan netissä ja katselin, että minne Göteborgista pääsisi lentämään halvalla. Sittenhän huomasin, että Ryan Air lentää Lontooseen ja tälle mun lomaviikolle löytyi lennot 35 eurolla. Siinä sitten pikainen yhteys Tuomakseen, joka lupautui majoittamaan minut heille tänne Islingtoniin ja hupsis - liput olikin ostettu. Päätin sitten, että tämä matka on mun 30-vuotislahja itselleni. Ja hyvä lahja on ollutkin :)
Tulin siis tiistai-iltana myöhään (tottakai, koska halpoja lentoja ei saa inhimillisiin aikoihin;) ja matka meni muutoin oikein kivuttomasti, mutta mulla loppui puhelimesta akku ennen kuin pääsin perille. Ei siinä tietysti muuten mitään, mutta mulla ei ollut Tuomaksen ja Dianan asunnon numeroa... Löysin siis oikean talon ja alaoven, mutta luonnollisestikaan ovisummerissa ei lukenut nimiä. Kello oli jo puoli 12 yöllä, joten vähän arvelutti alkaa bingoamaan läpi kaikki summerin nappeja. Varsinkin kun suurin osa ikkunoista oli jo pimeänä... No, mun onneksi tässä toisella puolella katua on kirkko ja jostain syystä kirkon edessä oli parkissa auto ja joku mamma sieltä kanteli tavaroita kirkkoon. Minä sitten reippaana tyttönä kysymään, että voisiko mamma lainata mulle puhelinta kun en tahtoisi rapuilla nukkua. Mammahan sitten päästi miut kirkkoon sisälle ja sieltä kirkon puhelimesta soittamaan Tuomakselle. Ei tarvinnut nukkua kylmillä rappusilla :)
Tässä kirkko Tuomaksen ja Dianan asunnosta kuvattuna :) ensimmäinen nähtävyys tällä matkalla...
Keskiviikkona aloitettiinkin päivä aikaisin aamiaisella tässä lähistöllä sellaisessa tosi symppiksessä kahvilassa, siitä käveltiin keskustaan Tuomaksen työpaikalle. Tuomas neuvoi parhaat paikat siinä Oxford Streetin, Piccadilly Circuksen ja Regent Streetin tuntumassa ja lähti tekemään kovaa bisnestä. Mulla menikin koko päivä kierrellessä sitä keskustan aluetta ja ihmetellessä miten kaikki on suurta ja hienoa. Ja meluisaa... Huomaa tosi hyvin, että on taas tottunut pikkukaupungin elämään kun pelkästään Göteborgiin tullessa hengästytti se ihmisten ja mekkalan määrä. Puhumattakaan sitten Lontoosta... Asukkaitahan täällä on sen 10 miljoonaa! Hieman on erilainen pöhinä kuin Boråsin keskustassa ;) Ja vaikka Ruotsissa on tottunut monikulttuuriseen elämään ja populaatioon niin Lontoo painii siinäkin kategoriassa ihan omassa luokassaan. Tuon mun imatralaisen oppaan mukaan 50% Lontoon asukkaista on kotoisin Brittien saarten ulkopuolelta...! Ravintoloissa, hotelleissa ja kaupoissa henkilökunta on pääosin ulkomaalaisia ja sen huomaa monen aksentista. Vaikka täältä on vaikea löytää sitä aitoa brittiläistä tunnelmaa, niin miljoonakaupungin syke on kyllä jotain ainutlaatuista :) Illalla Tuomaksen töiden jälkeen kierreltiin Sohoa, Chinatownia ja käytiin syömässä Five Guys -nimisessä hampurilaisbaarissa. Oli muuten hyvät hampparit ja ranet! Ranet oli oikeasti leikattu perunasta, eikä puserrettu mistään muusista ja hampurilainen oli yksinkertaisen hyvä. Plain and simple, toimii!
Torstaina vuorossa oli British Museum, jonka kiertämiseen voisi varata vaikka koko päivän! Suosittelen! Jäätävän kokoisia patsaita Egyptistä ja Kreikasta siellä pääasiassa oli, mutta muidenkin maiden/maanosien näyttelyt oli näkemisen arvoisia. Meksikostakin olivat roijanneet parin huoneen verran rojua, kovin tutunnäköisiä patsaita ja muita esineitä. En edes jaksanut kiertää koko museota, kun iski niin kova nälkä. Oli pakko etsiä ruokapaikka, tyylillä kaikki_mulle_heti_nyt. Löysinkin TripAdvisorin applikaation kautta läheltä yhden intialaisen kasvisravintolan ja kävin vetämässä curryt napaan :) Tuomas suositteli tuota TripAdvisorin applikaatiotakin ja pakko sanoa, että se helpotti miun matkaa huomattavasti! Se on nimeltään TripAdvisor City Guides ja kohdekaupungin oppaan kun lataa ennen matkaa puhelimeen niin avot! Sieltä löytyy offlinessa käytettävät kartat, nähtävyydet, hotellit, ravintolat, kaikki. Ja eri kaupunkeja taitaa olla valittavissa useampi kymmen. Siihen päälle vielä vähän shoppailua ja metromatka Thamesin eteläpuolelle ihmettelemään London Eye:ta ja etelärantaa iltavalaistuksessa ja sitten Tuomas jo ilmoittelikin pääsevänsä töistä. Tehtiin treffit sinne South Bankille ja sitten käveltiin Thamesin vartta London Bridgelle saakka. Siellä käytiin tämän matkan ensimmäisillä ja viimeisillä 'pint'eilla. Maistoin sellaista olutta kuin Meantime Pale Ale ja se oli kyllä oikein positiivinen kokemus. Melkein alkoi harmittaa, että epäilyksissäni otin pelkästään puolikkaan pintin, niin hyvää se nimittäin oli. Vielä siitä mentiin illalliselle syömään tapaksia ja sen jälkeen black cab tänne kämpille.
London Eye iltavalaistuksessa ja turre :)
Perjantaina aamulla heipatinkin Tuomaksen, joka lähti töistä suoraan Brysseliin Dianan luokse. Täältä pääsee parissa tunnissa junalla tuonne mantereen puolelle, melko kätevää! Päivä kului Textile & Fashion museossa ja South Bankin lisätutkimuksilla. Museo oli todella pieni, mutta symppis :) Ja mitä sitä nainen enempää tarvitsee kuin muutaman kauniin mekon ihailtavaksi! Siellä oli parhaillaan näyttely Bellville Sassoon muotitalosta. He ovat siis vaatettaneet kuningashuoneen naisia jo 60-luvulta saakka ja näyttelyssä oli esillä mm. muutama Prinsessa Dianan käyttämä mekko (eikä niistä tietenkään saanut ottaa kuvia). Lisäksi esillä oli muita tanssiaispukuja ja kuninkaallisten käyttämiä mekkoja ja ehkä mielenkiintoisimpia oli Prinsessa Dianan kirjoittamat kirjelappuset suunnittelijoille, joissa hän kiitteli asuista tai toivoi niihin muutoksia... Jännää!
Tässä vaiheessa sitten tapahtui matkan ehdottomasti hauskin sattuma. Päivitin nimittäin facebookiin, että olen täällä museossa Lontoossa... Parin minuutin päästä mulle tulee viesti hyvältä ystävältäni Saralta, joka asuu tällä hetkellä Hampurissa, että Saran poikaystävä Ricardo on myös Lontoossa veljensä Guillermon luona käymässä ja, että meidän pitäisi ehdottomasti tavata! Mikä sattuma!! Mullahan ei ollut illaksi mitään suunnitelmia, joten laitoin Rikulle viestiä ja sovittiin, että mennään kimpassa syömään illalla. Loistavaa, se ratkaisi miun illanvietto-ongelman :) Treffasin pojat ysin jälkeen keskustassa ja pienen pohdinnan jälkeen päädyttiin Chinatowniin syömään kiinalaista. Meillä meni siinä syödessä ja höpistessä useampi tunti ja oli tosi hauskaa. Rikun olin nähnyt viimeksi toissakesänä Suomessa kun he olivat Saran mökillä käymässä ja Guillermon tapasin ensimmäistä kertaa. Olen edelleenkin ihmeissäni, että miten voi käydä tälläinen mäihä, mutta en todellakaan valita :) Elämä on ihmeellistä joskus! Ainut harmitus oli tosiaan, että Sara ei itse ollut päässyt töiden vuoksi Lontooseen, mutta nyt täytyy tosissaan alkaa miettimään, että milloin voisin mennä käymään Hampurissa :)
Tänään sitten otin vaarin mun imatralaisen matkaoppaan neuvosta ja suuntasin herättyäni Shoreditchin alueelle. Pakko sanoa, että aivan huikee alue. Mesta paikka, niinku Nykäsen Matti sanoisi... Old Spitalfieldsin markkinat ruoka-, koru-, vaate- ja laukkumyyjineen oli hieno kokemus ja siihen päälle sitten kaikki alueen pikkuputiikit ja etenkin ne vintageliikkeet... oo-äm-gee! Eksyin vahingossa johonkin halliin Brick Lanella, jossa oli jonkun sortin design market. Siellä myytiin vaikka mitä kaunista ja coolia koruista ja vaatteista sisustustavaroihin. Voin kertoa, että Shoreditchissä meni koko päivä! Syömässä kävin jossain hallissa, jossa oli hirmuinen määrä pieniä etnisiä ruokakojuja ja sieltä sitten jonkun sortin halloumikäärön ostin. Oli hyvää, eikä vatsakaan ole esittänyt vastalauseita ;) Shoreditchissä olisi ollut niin paljon kaikkea ihanaa ostettavaa, mutta loppupeleissä mukaan ei lähtenyt kuin sadetakki. Sellainen söpö lila kääntösadetakki, jonka toinen puoli on harmaa ja siellä uiskentelee liloja valaita ❤️
Nyt edessä on enää pakkaushommat, muutama tunti unta ja aamulla aikaisin lentokentälle. Koti-Ruotsi kutsuu ;) haha!!
Ihanaa huomista isänpäivää! Etenkin miun parhaille isille ja ukille ❤️❤️❤️
